Esitelmää ja raporttia

Tulipa pidettyä esitystä aiheesta johtajuus pienryhmässä ja sen tiimoilta luotua raporttikin. Esityksessä ei ollut mielestäni juuri muuta parannettavaa kuin se ikiaikainen ajankäyttö. Tuntuu olevan se suurin ongelma saada aika kulutettua juuri suunnitellusti, eikä niin, että materiaali yhtäkkiä loppuukin käsiin kun on spurtattu kamalaa kyytiä koko setti läpi. Tähän pitää kiinnittää enemmän huomiota jatkossa.

Raportoinnissa haasteellisin osuus on aina ollut formaatti. Vaikka asiaa olisi kuinka,
homma ei toimi jos rakenne ei ole kunnossa. Tässä onnistuttiin kuitenkin mielestäni hyvin ja saatiin kasattua lukukelpoinen paketti aiheesta. Johtajuus pienryhmässä ei ole kuitenkaan aiheista kuivin, vaan siihen liittyy paljon mielenkiintoistakin asiaa.

Pikaraportti

Oli muuten aika erikoista keskustella kuvitteellisessa keskustelupaneelissa, jossa ideana oli edustaa jotain tiettyä mielipidettä ja tavallaan leikkiä mukana ennalta määritellyn aiheen puitteissa. Yllättävän paljon keskustelua syntyi ns. tyhjästä ja uusia kysymyksiä heräsi yleisönkin joukosta. Itse edustin suurpiirteisesti omia mielipiteitäni TV:stä. Asiaviihdettä, kröh, tai siis sanotaan että hyviä ohjelmia on ihan liian vähän. Joku tietty nostaa tässä vaiheessa lapaset pystyyn ja huutaa, että se on makuasia. No, olkoot, mutta minulle siellä on liian vähän hyviä ohjelmia. :)

Lyhyt kannanotto

Nyt kurssilla on käyty läpi niin sanottu kirjoittamisen yleisjakso, jonka olen kokenut vähintäänkin hyödylliseksi, pääasiassa omien puutteideni takia. Kirjoittaminen ei ole ollut koskaan leipälajini, tosin en sanoisi olevani siinä mitenkään hirveän huonokaan. Eniten hyötyä minulle on ollut juurikin kirjoittamisen harjoittelusta, erilaisten tekstityyppien tekemisestä ja eritoten palautteen saamisesta. Palautteen saaminen on aina hieno asia, oli se sitten negatiivista tai jotenkin muuten sävyttynyttä. Itse en ole aikaisemmin juurikaan saanut palautetta mistään kirjoituksistani, ainakaan sisällöstä, kirjoitusvirheistä opettajat ovat kyllä aina jaksaneet muistuttaa. Pikkuhiljaa alkaa jopa tuntua, että niistä on ollut jotain apuakin. Ainakin omasta mielestäni kykenen tuottamaan suhteellisen toimivaa tekstiä, hieman tietysti tapauksesta riippuen. Tekstin tiiviys ja sidostaminen on taas mielestäni niin riippuvainen tekstin tyypistä. Joissakin teksteissä vain pitää tehdä asioita erilailla jotta saadaan ilmaistua asioita juuri halutulla tavalla. Tietysti tietyt perussäännöt pätevät jokaiseen tekstiin, mutta mielestäni nimenomaan tälläiset rajojen rikkomiset tekevät tekstistä omanlaisensa.

En pistäisi pahakseni vaikka kurssilla jatkettaisiin tästä eteenpäinkin kirjoittamisen parissa, mutta odotan toki innolla tulevia aiheita. Toivottavasti niistäkin saa irti hyviä ajatuksia ja uusia asioita. Kurssista kokonaisuutena en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa kamalasti, mutta ainakin mukavan erilaista on ollut ja mielenkiintoisia, ellei jopa hauskoja tehtäviä on ainakin riittänyt.

Pieni välikommentti

IMP-10 kurssi, äidinkieli, suomenkieli, kielenhuolto ja mitä kaikkea. Kurssin pääpainona on tähän asti ollut pääasiassa kirjoittaminen, erilaiset tekstityypit ja kommervenkit. Olen otettu kurssin “interaktiivisuudesta”. Dialogit on pääsääntöisesti paljon mukavampaa kuunneltavaa kuin opettajan monologi johon esimerkiksi lukiossa tuli totuttua. Osallistuva, vuorovaikutteinen opetus, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa, on mielestäni ehkä paras tapa opettaa ja oppia. Tehtävät ovat olleet hauskoja, mielikuvitustakin on saanut käyttää, eikä naurultakaan ole säästytty. Hieno kurssi, katsotaan mitä jatkossa tapahtuu.

Oman viestijäkuvan analyysi

Hankalia ja vaikeita viestintätilanteita ovat lähinnä tilanteet, joissa epävarmuus aiheuttaa hankaluuksia. On aika vaikeaa lähteä sanomaan mitään järkevää jos on epävarma viestinnän aiheesta. Epätietoisuus ja asioiden erilailla tiedostaminen voivat aiheuttaa isojakin hankaluuksia kun käsiteltävä aihe ei ole aivan hallussa puhujalla itsellään. Erityisen jännittävän saa tilanteesta kuin tilanteesta, kunhan vain lisätään soppaan asioista oikeasti tietävä yleisö,
omat riittämättömät tiedot aiheesta ja tieto siitä, että edellinen esiintyjä oli täysin suvereeni.

Oman jännityksen huomaan helpoiten siitä, että tututkin asiat jotka ovat ns normaalisti hallussa, ovatkin yhtäkkiä todella vaikeita, eikä tilanteessa oikein saa muuta aikaiseksi kuin totaalista sähläystä. Jännittäminen on ainakin useamman kerran vaikuttanut soittotaitoihini kuuntelevan yleisön edessä ja aina se puhuminenkaan yleisölle ei ole välttämättä kauhean helppoa.
Kyse saattaa olla siitä, että odottaa itseltään aina hieman liikaa.

Yksin esiintymisestä minulla ei ole oikeastaan kamalasti kokemusta, muuta kuin hyvin satunnaisista tilanteista. Yksin esiintyminen on kuitenkin pääsääntöisesti paljon kaoottisempaa kuin esimerkiksi ryhmässä esiintyminen. Jonkin verran sain kokemusta esiintymisestä vielä opiskellessani JAMKissa viestinnän kurssilla. Tiedoista on kyllä ollut sikäli hyötyä, että ainakin viestinnän ja esiintymisen perussääntöjä on helpompi ymmärtää. Erilaisia harjoitteita aiheesta oli kyseisellä kurssilla, vaikkakin jokseenkin pääsääntöisesti esiintyminen tapahtui ryhmissä. Esiintymisen jälkeen kerättiin palaute yleisöltä (muilta oppilailta) ja opettajalta. Hyötyä tästä kuitenkin on ollut, sillä oli aika opettavaista saada heti esiintymisen jälkeen suora kritiikki mikä meni vikaan, mitä olisi voinut tehdä paremmin ja niin edelleen.

Koen omat viestintätaitoni riittäviksi, vaikka en olekkaan kovin hyvä viestijä. Suurin haaste on päästä eroon jännittämisestä, mutta pääsääntöisesti se tapahtuu vain kokemuksen kautta. Jonkin verran olen viime vuosina oppinut esiintymistä, nimenomaan vain esiintymällä. Olen ainakin oppinut, ettei esiintymistä opi kuin esiintymällä. Eniten hyötyä mielestäni olisi juurikin yksin esiintymisestä ja yleisön mukaan ottamisesta olisi mukava saada lisää tietoa ja esimerkiksi harjoitteita.